Vastatuulta

Retkikunnan koko putoaa kolmeen henkeen, kun Hannu joutuu loukkaantuneena jättämään reissun väliin. Varjo mahdollisesta perumisesta on leijunut kuukauden päivät Elbruksen yllä, eikä toivotusta ihmeparantumisesta ole ilmaantunut merkkejä. Niinpä tässä vaiheessa oli aika puhaltaa pilliin ja jättäytyä tältä seikkailulta. Toisaalta Suomi on kyllä joskus voittanut euroviisut ja myös lätkän MM-kultaa, joten käsite mahdoton on kuulemma poistettu uusista sanakirjoista.

Toinen pientä alakuloa aiheuttanut tekijä oli jonkun jenkin blogista bongattu suomalaiskuolema Elbruksen rinteillä. Blogitiedon mukaan joku suomalainen olisi laskenut suksilla huipulta, kaatunut ja menehtynyt. Tiedustelin asiaa Pilgrimiltä: heidän tietojensa mukaan pari päivää sitten joku oli saanut sydänkohtauksen lasketellessaan alas huipulta satulaa pitkin. Heillä ei ollut tietoa kansallisuudesta, mutta epäilivät kyseessä olevan sama henkilö.

Vaikka kyseessä ei näytä olevan varsinainen kiipeilyyn liittyvä onnettomuus, on vuoren vaarat hyvä pitää mielessä jatkuvasti. Elbrus on kuolemantilastoissa yksi maailman vaarallisimmista vuorista. Ilmeisestikin se houkuttelee ylimielisiä aloittelijoita juuri helppoutensa vuoksi - siellä ei vaadita teknistä kiipeilyä. Perusreitit ovat turvallisia, mutta railot saattavat yllättää merkattujen reittien ulkopuolella. Myrskyssä ja lumipyryssä eksyminen saattaa näin ollen koitua kohtalokkaaksi.

Turvallisuuden kanssa ei ole ongelmia, kun ei hölmöile. Me ei todellakaan lähdetä sooloilemaan reittien ulkopuolelle, uhmata heikkoja sääolosuhteita tai tehdä muutenkaan mitään todella typerää. Me ollaan aloittelijoita ja oppipoikia, kävellään oppaan jalanjäljissä ja kartutetaan hiljakseen omaa tietotaitoa. Jos kaikki sitten menee nappiin, niin ei ne vuoret tästä maailmasta lopu.