Seikkailijat esittelyssä: Hiski ja Samuli

Polkasin kotiin Hervannan laskettelukeskuksen kautta ja siellähän sattui olemaan Hiski ja Samuli jumppaamassa mäkeä ylös alas. Onneksi oli iPad repussa, niin saatiin tallennettua poikien mietteitä tulevasta koitoksesta. Ja vähän muustakin.

Välinetestausta Ylläksellä

Ylläs kutsui hiihtolomaviikolla, ja suunnitelmissa oli kokeilla hieman pitempää rasitusta ja testailla varusteita talviolosuhteissa.

Jäätävän tuulen kohtaamiseen 10 sekuntia, windstopperit mökillä

Matkalla poimin Oulusta matkaan Juhon ylävuoristokengät, jotka tosin olivat kokoa 43 (oma koko 41). Kokeilin kenkiä kahdella ja kolmella sukalla, ja viimeinen tarjosi ihan kohtuullisen vaihtoehdon: kantapää liikkui yhä, mutta hiertymiä ei tullut ainakaan kolmen tunnin taaperruksella. Testasin kenkiä myös yhdellä ravintolareissulla, ja siellä kengät osoittautuivat erittäin lämpimiksi!

Tällä hetkellä vaihtoehdot kenkien suhteen ovat omien kenkien ostaminen, Juhon kenkien lainaaminen ja overbootsien virittäminen omien vaelluskenkien päälle. Koska kengät ovat joka tapauksessa erittäin lämpimät, olisi miellyttävämpää ajaa niitä sisään talvisaikaan. Käytännössä tämä saattaa kyllä viivästyä, mutta luotto rakkolaastariin, teippeihin ja sisuun on vankkumaton.

Kun mökillä oli kovin lämmin ja tyyni, tuli sitten varustauduttua Kesängin huiputukseen täysin ala-arvoisesti. Pirunkurun yläpäässä oli vielä kaikki hyvin, mutta harjanteelle astuessa tuuli melkein vei mukanaan. Windstopperit olivat hyvässä tallessa mökillä, ja kylmä tuuli irvaili ohuelle pipolle ja hiihtotumpuille. Tämä oppitunti oli kuitenkin melkoinen - huippupäivää varten voi kantaa yhdeksän tuntia tavaraa vartin palelemisen ehkäisemistä varten... Päätös on kuitenkin selkeä: varusteiden riittämättömyys ei saa jäädä syyksi takaisin kääntymiseen. Jos voimat loppuvat, keli on mahdoton tai terveys heikko, niin sitten saa vuori jäädä valloittamatta. 

Suunnon rannetietokoneen kanssa tuli myös leikiteltyä lähinnä hiihtoreissuilla. Korkeusmittari toi mukavaa virkistystä, kun tajusi usein olevansa plussametreillä lähtöpaikkaan verrattuna. Gps vaati melkoisesti aikaa aina paikallistaakseen itsensä, mutta toimi muuten hyvin. Reittitoimintoja ei tullut vielä käytettyä, ja patterit kuluvat kyllä turhan nopeasti. Jos akun lataaminen vuorella ei onnistu, tallennan tynnyrimajat reittipisteeksi ja pidän muuten gps:n manuaalisella tallennuksella. Näin saan aina etäisyyden ja suunnan lähtöpaikkaan ja patterit riittävät varmasti korkeusmittarin tarkasteluun patikoidessa. Itse asiassa tämä on todennäköisin vaihtoehto joka tapauksessa. Kellon sai erinomaisesti kiinnitettyä takin päälle lisärannekkeen avulla. Tällöin kello oli helposti käytettävissä jatkuvasti, eikä sen käyttäminen vaatinut varusteiden riisumista lainkaan.

Muuten matkajärjestelyt on hoidettu jo pitkälti valmiiksi. Viisumeita odotellaan, toivottavasti tulee hyväksyttynä takaisin viikon sisään...